Suomen valtio on rahoittanut maakuntakaupunkien sekä Helsingin välisiä lentoja kahden viime vuoden aikana 40 miljoonalla eurolla. Asiaa käsitteli taannoin myös Ylen MOT, haastoi ajattelemaan vaihtoehtoja ja sitä, onko tuki perusteltua - esimerkiksi lentämisen ympäristöhaittoja ajatellen.
Eduskunta on tekemässä päätöstä maakuntalentojen tuen jatkosta kesään mennessä. Finnair on jo ilmoittanut, etteivät he tule jatkamaan lentoja tuen lopettamisen jälkeen. Monesti tukien turvin operoivat koneet lentävät kaupunkien välillä liki tyhjillään, mutta yhteyksien tarjoaminen nähdään tärkeänä - mitä se toki monilta osin onkin.
Itse ajattelen, että ilmailualan parempaa huomista ja näin myös fiksumpaa tukijärjestelmää rakentaessa, seuraavat ajatukset tulisi ottaa huomioon:
Markkinaehtoisuuden ajatus on mielestäni tärkeä oivaltaa perustavanlaatuisesti myös ilmailualalla ja sen tulisi määrittää lentoreittien järkevyyttä kokonaisuudessaan. Tuo termi huomioi sen, onko jonkin asian tekeminen kannattavaa taloudellisesti.
Jotta markkinaehtoinen - eli ei tukiin perustuvan toiminnan ylläpitäminen - on järkevää, asiakkaan tulisi olla valmis maksamaan esimerkiksi Helsinki-Jyväskylä lennostaan markkinahinta. Tuossa tapauksessa hinta kohoaisi satasien sijaan tuhatlappusiin. Uskon, ettei asiakkaita siinä kohtaa enää löytyisi ja näin puhuttaisiinkin kannattamattomasta lennosta.
Ratkaisuksi ehdotan, että jos lentokoneen täyttöaste on keskimäärin ollut 20 % luokkaa, reittejä ei kannata lentää 80 paikkaisella koneella. Polttoainetta tuhlataan, ilmasto kuormittuu.
Reitti tulisi lentää pienemmällä koneella, jota käyttäessä huomioidaan se, kuinka moni reitille on tulossa. Reitti toteutuu, jos matkustajia on riittävästi - mitä enemmän heitä on, sitä halvemmalla lipun saa. Jos heitä ei ole riittävästi, lennetään harvemmin tai jätetään reitti lentämättä ja hypätään vaikka junaan.
Kysynnän tulisi aina kohdata tarjonta. Tarvitsemme uusia liiketoimintamalleja, jotka haastavat olemassaolevat konseptit ja toimintamallit. Ajatellaan vaikkapa tilannetta, että yritys tarvitsee yhteyden Jyväskylästä Uumajaan. Kriittisen massan täyttyessä tulisi yhteys avata vaikka vain 6-paikkaisella koneella. Mikäli alueen yritysten käyttötarve kasvaa, on kyettävä reagoimaan kapasiteetin kasvuun kasvattamalla koneen kokoa tai vuorojen määrää. Vastaavasti, jos alueen yritysten käyttötarve pienenee, on konekokoa pienennettävä, jotta yhteys saadaan säilytettyä. LYGG on uudenlainen lähestyminen asiaan digitalisaation ja alustatalouden mahdollisuuksia hyödyntäen. LYGG:n mallin mukaan 80-paikkainen kone ei nouse ilmaan, jos siinä istuu kolme matkustajaa.
On tilanteita, joissa tukiraha on hetkellisesti tärkeä ja perusteltu. Ajattelen, että tukimallin mukaan lentoyhtiötä tulisi tukea ainoastaan alussa. Tukea annettaisiin yhtiölle siihen asti, että liiketoiminnasta saadaan tehtyä kannattavaa - esimerkiksi puolen vuoden ajan. Tämän jälkeen tukiraha maksettaisiin valtiolle takaisin. Näin tuen avulla voitaisiin tukea liiketoiminnan testaamista - ja todella saada parhaassa tapauksessa toimiva reitti aikaiseksi.
Samalla tehtäisiin tervettä liiketoimintaa, lippujen hinnat olisivat markkinaehtoisia ja yhtiöllä olisi motivaatiota panostaa esimerkiksi markkinointiin, jotta kyseinen reitti lähtee vetämään. Ja toisinaan varmasti huomattaisiin, ettei jonkin välin lentäminen kertakaikkiaan ole järkevää - eurojen ja/tai maapallon kantokyvyn näkökulmasta.
Ilmailuala on muuttumassa ja pidemmän tähtäimen ajattelua on, että tuetaan lentokenttiä ja niiden toimintaa. Valtio tukee tie- sekä raideinfraa miljardeilla, miksi lentoasemille annetaan vain roposia? Maailma on muuttumassa ja kattava, ja jo paikoillaan oleva, lentokenttäinfra tulee nousemaan arvokkaammaksi kuin valtaosa väestöstä tässä hetkessä kykenee käsittämään. Tästä minulla on paljonkin sanottavaa, jatkan aiheesta syväluotaavammin seuraavissa ulostuloissani.
Ymmärrän, että jos kunnilta tai maakuntalaisilta kysytään, he kannattavat tukia. Itsekään en ole niitä vastaan, vaikka en pidäkään niitä tällaisenaan järkevinä. Tässä kohtaa on kuitenkin esitettävä kysymys, että mikä on liiketoiminnallisesti kannattavaa - ei vain mukavaa ja kätevää?
Jotta voimme rakentaa parempaa ilmailualaa ja parempaa huomista, tarvitsemme uudenlaisia ajatuksia. Vaikka suosikkini markkinaehtoisuus ei olekaan ajatuksena uusi, on hämmentävää, miten tuoreelta se ilmailun kenttään tuotuna tuntuu.
Kirjoittaja: Roope Kekäläinen
Roope Kekäläinen on lentäjä ja ilmailualan ammattilainen. Kekäläinen on toinen ’ilmailualan Uberiksi' tituleeratun LYGG:in perustajista ja toimii yrityksen toimitusjohtajana. Hän uskoo, että ilmailualalla on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, joka voidaan valjastaa yhteiskunnan ja yritysten käyttöön vanhoja toimintamalleja haastamalla sekä uudella tavalla ajattelemalla. LYGG ja Kekäläinen ovat tekemässä ilmailusta hyvän muutosvoiman - ja maailmasta pienemmän täsmäyhteyksien avulla.
Suomen valtio on rahoittanut maakuntakaupunkien sekä Helsingin välisiä lentoja kahden viime vuoden aikana 40 miljoonalla eurolla. Asiaa käsitteli taannoin myös Ylen MOT, haastoi ajattelemaan vaihtoehtoja ja sitä, onko tuki perusteltua - esimerkiksi lentämisen ympäristöhaittoja ajatellen.
Eduskunta on tekemässä päätöstä maakuntalentojen tuen jatkosta kesään mennessä. Finnair on jo ilmoittanut, etteivät he tule jatkamaan lentoja tuen lopettamisen jälkeen. Monesti tukien turvin operoivat koneet lentävät kaupunkien välillä liki tyhjillään, mutta yhteyksien tarjoaminen nähdään tärkeänä - mitä se toki monilta osin onkin.
Itse ajattelen, että ilmailualan parempaa huomista ja näin myös fiksumpaa tukijärjestelmää rakentaessa, seuraavat ajatukset tulisi ottaa huomioon:
Markkinaehtoisuuden ajatus on mielestäni tärkeä oivaltaa perustavanlaatuisesti myös ilmailualalla ja sen tulisi määrittää lentoreittien järkevyyttä kokonaisuudessaan. Tuo termi huomioi sen, onko jonkin asian tekeminen kannattavaa taloudellisesti.
Jotta markkinaehtoinen - eli ei tukiin perustuvan toiminnan ylläpitäminen - on järkevää, asiakkaan tulisi olla valmis maksamaan esimerkiksi Helsinki-Jyväskylä lennostaan markkinahinta. Tuossa tapauksessa hinta kohoaisi satasien sijaan tuhatlappusiin. Uskon, ettei asiakkaita siinä kohtaa enää löytyisi ja näin puhuttaisiinkin kannattamattomasta lennosta.
Ratkaisuksi ehdotan, että jos lentokoneen täyttöaste on keskimäärin ollut 20 % luokkaa, reittejä ei kannata lentää 80 paikkaisella koneella. Polttoainetta tuhlataan, ilmasto kuormittuu.
Reitti tulisi lentää pienemmällä koneella, jota käyttäessä huomioidaan se, kuinka moni reitille on tulossa. Reitti toteutuu, jos matkustajia on riittävästi - mitä enemmän heitä on, sitä halvemmalla lipun saa. Jos heitä ei ole riittävästi, lennetään harvemmin tai jätetään reitti lentämättä ja hypätään vaikka junaan.
Kysynnän tulisi aina kohdata tarjonta. Tarvitsemme uusia liiketoimintamalleja, jotka haastavat olemassaolevat konseptit ja toimintamallit. Ajatellaan vaikkapa tilannetta, että yritys tarvitsee yhteyden Jyväskylästä Uumajaan. Kriittisen massan täyttyessä tulisi yhteys avata vaikka vain 6-paikkaisella koneella. Mikäli alueen yritysten käyttötarve kasvaa, on kyettävä reagoimaan kapasiteetin kasvuun kasvattamalla koneen kokoa tai vuorojen määrää. Vastaavasti, jos alueen yritysten käyttötarve pienenee, on konekokoa pienennettävä, jotta yhteys saadaan säilytettyä. LYGG on uudenlainen lähestyminen asiaan digitalisaation ja alustatalouden mahdollisuuksia hyödyntäen. LYGG:n mallin mukaan 80-paikkainen kone ei nouse ilmaan, jos siinä istuu kolme matkustajaa.
On tilanteita, joissa tukiraha on hetkellisesti tärkeä ja perusteltu. Ajattelen, että tukimallin mukaan lentoyhtiötä tulisi tukea ainoastaan alussa. Tukea annettaisiin yhtiölle siihen asti, että liiketoiminnasta saadaan tehtyä kannattavaa - esimerkiksi puolen vuoden ajan. Tämän jälkeen tukiraha maksettaisiin valtiolle takaisin. Näin tuen avulla voitaisiin tukea liiketoiminnan testaamista - ja todella saada parhaassa tapauksessa toimiva reitti aikaiseksi.
Samalla tehtäisiin tervettä liiketoimintaa, lippujen hinnat olisivat markkinaehtoisia ja yhtiöllä olisi motivaatiota panostaa esimerkiksi markkinointiin, jotta kyseinen reitti lähtee vetämään. Ja toisinaan varmasti huomattaisiin, ettei jonkin välin lentäminen kertakaikkiaan ole järkevää - eurojen ja/tai maapallon kantokyvyn näkökulmasta.
Ilmailuala on muuttumassa ja pidemmän tähtäimen ajattelua on, että tuetaan lentokenttiä ja niiden toimintaa. Valtio tukee tie- sekä raideinfraa miljardeilla, miksi lentoasemille annetaan vain roposia? Maailma on muuttumassa ja kattava, ja jo paikoillaan oleva, lentokenttäinfra tulee nousemaan arvokkaammaksi kuin valtaosa väestöstä tässä hetkessä kykenee käsittämään. Tästä minulla on paljonkin sanottavaa, jatkan aiheesta syväluotaavammin seuraavissa ulostuloissani.
Ymmärrän, että jos kunnilta tai maakuntalaisilta kysytään, he kannattavat tukia. Itsekään en ole niitä vastaan, vaikka en pidäkään niitä tällaisenaan järkevinä. Tässä kohtaa on kuitenkin esitettävä kysymys, että mikä on liiketoiminnallisesti kannattavaa - ei vain mukavaa ja kätevää?
Jotta voimme rakentaa parempaa ilmailualaa ja parempaa huomista, tarvitsemme uudenlaisia ajatuksia. Vaikka suosikkini markkinaehtoisuus ei olekaan ajatuksena uusi, on hämmentävää, miten tuoreelta se ilmailun kenttään tuotuna tuntuu.